Kahvinkeittämisen taidetta

Joskus elämässä kannattaa tehdä yksinkertaisista, arkisista asioista monimutkaisia ja paljon vaivaa vaativia. Yksi tällainen arkinen asia josta halusin tehdä taas uudelleen taidetta on kahvin keittäminen. Isäni toi minulle paketillisen tumma paahtoista kahvia ja se maistui niin hyvältä, että muistin kuinka ennen vanhaa keittelimme pannukahvikeittimellä kavit ja nautimme siitä.

Kahvipannu oli hieman epäkunnossa, mutta se saatiin kuitenkin korjattua kohtalaisesti. Kannun kannen luukku oli irronnut ja se laitettin takaisin. Luukku falskaa jos pannua pitää pitkään täydellä teholla levyllä, mutta jos pannun laittaa vähän sivuun hellalla niin luukun tiiviste kestää.

Laitan yleensä kahvinkeittien valmiiksi illalla, että aamulla saan painaa sen vain päälle. Niin tein nytkin, laitoin kahvipannun tarvikkeineen valmiiksi aamua varten.

Täytyy kyllä myöntää etten jauhanut aamulla pavuista kahvia vaan laitoin pannujauhatusta. Mutta myllyä pääsee käyttämään myöhemminkin ja ajattelin että siitä tulee kivaa puhaa lapselle. Pannumyssyn ompelin sinä aikana kun kahvi pulputteli. En tiedä onko tuo myssy ihan oikeanlainen eli pitääkö se pannun lämpimänä, mutta on nyt ainakin jotain.

Siitä en sitten tiedä onko kahvi sen parempaa tällä tavalla vai tavallisella kahvinkeittimellä. Enkä tiedä kannattaako tällaisesta arkisesta asiasta tehdä näin monimutkaista. Kaikki kun hoituisi pelkällä napin painalluksella eikä tarvitsisi olla koko ajan passissa hellan vierellä. Toisaaltaan vanhat esineet näyttävät ja tuntuvat "mummolta". Väkisinkin mieleen tulee puuhella ja vanhat kahvikupit. Sitä en muista joiko Tuulikki mummo koskaan kahvia, mutta kahvimyllyn hän omisti. Mariitta mummo taas juo kahvia ja kahvihetket neljän sukupolven kanssa jäävät varmasti mieleen.

Meillä lapsi saa myös kahvia. Kupin pohjalle lorautetaan pikku tilkka kahvia ja loput laitetaan maitoa. Tässä kuvassa ollaan vappukahvien jälkeen mammalassa.