tiistai 24. toukokuuta 2011

Viestejä vaatekomerosta

Vaatekomeron siivoaminen ja järjestäminen on ikuista puuhaa. Sitä ei saa koskaan valmiiksi tai jos saa sellaiseksi että siellä pystyy kääntymään niin viimeistään kahden viikon päästä komero on ovelle asti täynnä. Pienessä asunnossa komerolla on valtava merkitys, mutta miksi tuota kaatopaikkaa ei saa koskaan järjestykseen?

Löytyy vaatteita joita ei raaski heittää pois, sellaisia jotka ovat isoja, pieniä tai juuri sopivia, mutta väärän värisiä. Käsissä pyörii monta vaatetta, kenkää ja tavaraa ja pää yrittää keksiä niille jonkin sijoituspaikan. Miksi on niin vaikeaa heittää tavaraa roskiin tai keräykseen? Miksei kirppis laatikko tule koskaan täyteen? Ne kerrat kun olen raivopäissäni heitellyt tavaraa roskiin tuntuivat hyvältä, mutta nyt on taas sellainen kausi ettei mistään pysty luopumaan. Niin ja tila loppuu siis kesken.

Päätin tänään kuitenkin jätjestää edes hieman komeroa, niin että tietäisin edes vähän missä mikäkin tavara on. Tuollainen hieman siivoaminen on kuitenkin mahdottomuus ja niinpä tästä siivouskerrasta meinasi tulla jätti urakka. Sain kuitenkin taivuteltua itseni järjestämään vain 4 vai 5 laatikkoa. Kirjoitin laatikoiden kylkeen viestejä itselleni, ihan vaan siksi, että tietäisin edes jotain laatikoiden sisuksista.





Vaatekomeron järjestäminen on siis yhtä ikuista taistelua. Toisaalta siitä voisi myös tehdä taidetta niin kuin Tuulikki mummoni teki. Alla olevassa kuvassa on mummon liinavaatekaappi, jossa hän on koristanut jokaisen pinon pään ruusukkeella. Tulisihan tuosta hyvä mieli jos komero olisi kauniisti koristeltu. Päämääränä pidän kuitenkin sitä, että turhaa tavaraa saataisiin pois ja säilytettäisiin vain tarpeellinen. Mistä kumpuaa tällainen pula-aja meininki, että kaikki tavarat pitää säästää jos niitä sittenkin tarvittaisiin joskus. Sitten taas on käynyt myös niinkin, että vanhat kaapissa lojuneet tavarat ovat saaneet uuden elämän, esimerkkinä vaikka se 20 vuotta mammalan kaapissa seisonut sohvakangas, josta tein nyt kauppakasseja ja ihania pussukoita.


Neuvona siis: Älä heitä mitään pois, huomenna voit tarvita sitä! Tai: Yhtään tavaraa et täältä mukaasi saa! Miksi siis jemmailet turhuutta?

Nyt lähden etsimään silmälasejani... ne ovat aina hukassa. Kukakohan insinööri keksisi tähänkin helpotusta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti