Lapsen kanssa kaupassa

Kaikki vanhemmat ja jopa ihmiset joilla ei ole lapsia ovat varmasti samaa mieltä siitä, että joskus kauppareissu lapsen kanssa saattaa muuttua kamalaksi. Muksu haluaa ja kinuaa. On väsynyt ja nälkäinen. Lahjonta, kiristys ja uhkailu ei auta. Lapsen kanssa kaupassa käynti vaatii monta kompromissiä ja joustoa löytyy toivottavasti kummaltakin osapuolelta niin lapselta kuin aikuiseltakin.

Näin meillä:

Meidän perhe on aina käynyt tutkimassa leluhyllyt niin, että jompi kumpi aikuisista kuuntelee ja katselee lapsen kanssa leluja. Leluja saa testailla ja sitten jatketaan matkaa. Kun leluhyllyllä sitten alkaa mankuminen, että mä haluun ton ja mä haluun ton niin itse ainakin vastaa tuhon, "Ahaa, sepä näyttää kivalta" ja tutkin lelua lapsen kanssa. Jos makuminen vielä jatkuu niin sanon "Katsotaan vähän myöhemmin ja vaikka synttäri tai joululahjaksi" Aika usein tehdään myös niin, että jos otat tämän karkin niin jätät tuon kortin pois. Ehkä silti liian usein tulee ostettua lapsen mielen mukaan asioita ja näin jälkeen päin harmittaa. Pitäisi vain pysyä tiukempana, mutta miten?! Tiettyyn pisteeseen asti auttaa lapsen ajatusten harhauttaminen eli katsotaan mitä tuolta toiselta hyllyltä löytyy, mutta 3v alkaa olla jo aika tiukka haluamisissaan varsinkin jos on väsy tai nälkä. Päätinkin tässä jo useampana päivänä, että kauppaan ei mennä ennen kun on kunnolla syöty ja levätty.

Yksi lapsen suosikki asioista isoissa marketeissa on lamppu osasto. Tyttö tykkää juosta kirkkaiden lamppujen alla ja kokee asiasta suurta riemua.

Viimeksi kaupassa käydessä lapsi halusi ehdottomasti mennä juoksemaan lamppujen alle ja mikäs siinä... Tosin joskus kuulee toisten vanhempien komentavan, että kaupassa ei saa juosta... En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Jos juoksulenkki lamppujen alla tekee muksun päivästä vähän helpomman niin antaa palaa vaan.